Suullista perinnettä Pohjois-Savosta

Arvoituksia

Arvoitukset keräsi Aulis Rissanen vuonna 1927 Kaavin Kortteisista Matti Mustoselta.

Kattila seiso kankaalla, kahdeksalla kautapiällä.
Vastaus: puukirkko.

Satasarkkinen, tuhatturkkinen, pellollen männöö ni perse näkkyy.
Vastaus: kana.

Kiukelainen, kaukelainen, kaikki pellot perkautaa, kaikkivat rannat lukkoo.
Vastaus: sirppi.

Yks’ lintu, neljä nokkaa.
Vastaus: höyhentyyny.

Neljä nientä niemen päässä, yhteen kusella käyvät
Vastaus: lehmän 4 tissiä.

Sananlaskuja ajankulusta

Luoja loe aekoo eikä kiireestä virkkanna mittää. (Säyneinen)

Muata kellottaa selällään kun allakan tekijä. (Tuusniemi)

Ajastahan palakka maksetaa eikä työstä. (Kangasniemi)

Aeka on rahhoo, sen tähe ei kannata tuhlata aekoo työntekkoon. (Vesanto)

Ohan näetä päevijä ja allakasta suap lissee. (Savonranta)

Huomenna päevä uus ja ens viikolla vielä kuus. (Joroinen)

Siinähän se aeka männöö, missä ikäkin kulluu. (Leppävirta)

Aeka ei ou jänikse selässä. (Pielavesi)

Aeka keinot keksii. (Pielavesi)

Muonantai männöö muatessa,
tiistai siinä sivussa,
keskiviikko ei ou kennenkää työpäivä,
torstain työllä ei oo eletty ennenkää,
perjantai on lauvantain uatto ja lauvantai on pyhän uatto. (Tuusniemi)

Maanantaina ei muista,
Tiistaina ei tiedä,
Keskiviikkona ei kerkiä,
Torstaina ei tohdi,
Perjantaina ei pääse,
Lauantaina on laiskan pyhä,
Sunnuntaina suuri sapatti. (Savo)

Sananlaskuja säästä ja luonnosta

Mitä siä laskijaessa, sitä siä särenkutuna; mitä siä särenkutuna, sitä siä Pärttylinä. (Suonenjoki)

Jos kohvaan kilottaa, nii vangunvartee sattaa. (Joroinen)

Viikko on kivenvihasta kessään, västäräkistä ei vähheekää (Kuopio)

Ijän siät ilikeimmät, ijän pakkaset pahimmat, ijän tuulet tuiskuisimmat. (Tuusniemi)

Mualiskuu kun muan näyttää, niin huhtikuu hummauttaa. (Tuusniemi)

Sammakot nousevat mäille sateilla. (Mäntyjärvi)

Tulen loitsu
”Liina yöllä kynnettiin,
Kuutamolla kuokittiin,
Verkko veljesten tekemä,
Sisarusten kertoama,
Kälysten käpyämä,
Appivaarin ainottama.
Vietiin verkko vesille,
2)Vastavirran tarvottiin,
1)Myötävirran jatkettiin,
Vastavirran jatkettiin,
Myötävirran tarvottiin,
Saatiin satasilmä,
Johonk’ ei kärsi käsin käyä,
Ilman rautarukkasita,
Vaskisita vanttuita.
Mies musta mereltä nousi,
uros aallosta yleni,
Joll’ oli hiekkaset hiukset.
Ruumis rauan karvallinen,
Sepä halkas’s halavan havin,
saatiin sälävä säynät,
Halastiin siian vatsa,
Saatiin punakeränen,
Halastiin punakeränen,
Saatiin tuli punanen,
Siian puolen sykkyrästä,
Kolmannesta koukerosta,
Joss’ on tuli tuuitettu,
Kultasessa kätkyessä
Koivusen halon nenässä.
Itse Vanha Väinämöinen,
polvin pyöri porassa,
Kypenissä kyynärvarsin.” (Konnevesi 1902, Kaapro Mikkola, stp. Valdemar Lindbohm)

Pakkasloihtu
Pthyi kuol’han multa muinoin musta ruuna
vaipu valkee hevonen
pellon piähän männikköön
josta nous höyry taivaalle
josta pakkanen panniin
tien nivoille muan navoilla
ptyhi pakkanen puhurin poika
eikä kylymä mun kynsiän
elä piätän palele
kylymä soita, kylymä maita
kylymä kylymiä kiviä
järven jäitä järskyttele. (Maria Partanen 20.6.1927 Säyneinen, stp. Aulis Rissanen)

Suullista perinnettä kalastuksesta

Jos onkiessa laskee kaloja, niin ei saa silloin mitään. (Maaninka 1939 ja Muuruvesi 1937)

Jos ongelle lähtiessä laskee matojaan, niin kala ei tartu. (Muuruvesi 1937)

Onkimatoja ei saa laskea kun niitä kerätään. Niillä ei saa silloin kaloja. (Siilinjärvi 1939)

Nuottamiehen päälle on heitettävä vettä, jotta hyvä kalaonni seuraisia. (Muuruvesi 1937)

Jos suurusta pannaan veneen ympärille, niin kyllä onkimies kaloja saa. (Muuruvesi 1937)

Kalavesi pilaantuu, jos kalamiesten kesken syntyy riitaisuuksia pyyntipaikoista. (Muuruvesi 1937)

Kalavesillä ei pitäs suuttua eikä tinkiä, käöp niin ettei kukaan sua sieltä kaloja. (Tuusniemi 1950)

Nuotalla samoin kuin ongella oltaessa on oltava hiljaa. Muutoin kalat karkaavat. (Muuruvesi 1937)

Kalassa ollessa ei saa puhella, vaan soutajan täytyy suunta peräpitäjän viittauksista. (Kuopio 1937)

Kalassa pitää olla hiljaa. Kiroilla ei saa vaikka kalat putoaisivatkin. (Siilinjärvi 1939)

Oudosti saatu kala, esim. veneeseen hypännyt, on onneksi. (Iisalmi 1937)

Ettei kalavakkaan pääsisi toisen silmänteet pannan vakkaan havuja ja pieniä varpuja. (Maaninka 1939)

Kalan soaliiseen ei silimäykset pysty, kun panee kalavakan pohjalle kolmiokannan (kolmihaaraisen) kuusen havun. (Karttula 1898)

Silloin sanovat hauvin kutovan lammessa, kun rastas laulaa. (Ilomantsi 1885)

Käki kun kukkuu, silloin on lahnan kutu. (Joroinen 1886)

Keyväillä kuin ens kerran Haukirastas (satakieli) laulaa silloi on hauvin kutu jo alulla ja pyytykset on kiires vietävä järveen. Haukirastas laulaakin: ” Wie rysse rissu. Wie rysse rissu. hauvin luiru. hauvin luiru.” (Juva 1899)

Jo kuulin haokrastaan, jo rupes haovit kutemaan. (Maaninka 1927)

Hauvella ovat hampaat irti kerran kuussa, viikon päivät kerrallaan ja silloin se ei syö toista kalaa, esi. täkyä. (Tuusniemi 1930)

Jos rysän vie tyynellä järveen, on kalonni hyvä. (Vesanto 1937)

Pyydys olisi myös vietävä etelätuulella järveen, sillä jo se pohjatuulella viedään, eivät kalat tahdo mennä siihen. (Vesanto 1938)

Kevväillä, kuin säyneen kutua tahtoo järjestää mielensä mukaan, niin ensin laitetaan siihen pyyvykset, ja sitte maalataan airot ja mela punaseks, ja niillä souvetaan ja melotaan pyyvyksiä kohti ja aina männään että tullaan samalla lailla, niin säyneet seuroo tätä ja ne tulevat kutemaan pyyvysten luo. (Karttula 1937)

Ukkosella lahna kuvulle nousoo, ja ukkosella se pois männöö. (Lapinlahti 1937)

Ukonilmalla saa hyvin kaloja. (Vesanto 1937)

Vähän ennen auringon nousua ja sateella saa paljon kaloja. (Vesanto 1937)

Silloin kun maavedet (purot) juoksevat, nousee hauki kutupaikoilleen. (Mikkeli 1937)

Syyskalastuksen katsotaan alkavan silloin kun lehti putoaa puusta, sillä keltaisen lehden aikaan ei kaloja saa. (Kuopio 1937)

Kalassa ollessa ei akka saa istua peräksillä, sillä silloin menee kalaonni. (Siilinjärvi n1939)

Sären kuvun soap muuttumaan toiseen kohti, kun ottaa voan meähnäsen havun tokeesta ja soutaa venneesä jälestä sinne mihin meinoo soaha muuttumaan. (Karttula 1898)

Sären kutuonni saadaan toiselta pilatuksi, kun otetaan sen tohkeesta havuja ja pannaan ne omaan tohkeeseen. Toisen onni tulee itselle. (Siilinjärvi 1939)

Jos haluaa muuttaa kalankutupaikkaa, on oltava pyydys, jossa on mätiä, ja pantava se veneen perään. Soudetaan haluamalle paikalle ja laitetaan pyydys veteen. Seuraavana kesänä kala muuttaa sikiämisensä siihen paikkaan. (Suonenjoki 1948)

Kalamiehet kiroavat toisiaan. Kiroista on vaikea päästä. pelastus on se, kun kalalle lähtiessä hakkas tapin kiinni saunan kivellä eikä kalikalla tai melalla. (Siilinjärvi 1939)

< Palaa edelliselle sivulle