Savolaisuuden jäljillä

< Palaa edelliselle sivulle

Työpajan opettajan ohjeet 

Lataa opettajan ohjeet tulostettavana PDF-tiedostona: Opettajan ohjeet (PDF)

Perinteet ovat ihmisille tärkeitä, koska ne luovat yhteisöllisyyttä ja kuulumisen tunnetta. Siksi on tärkeää innostaa myös lapsia ja nuoria tutustumaan oman paikkakuntansa ja perheensä historiaan ja perinteisiin.  

Perinteenkeruun työpaja auttaa lapsia ja nuoria kasvattamaan tietouttaan omasta elinpiiristä ja siihen liittyvistä perinteistä. Pakettiin kuuluu erilaisia tutkimus- ja pohdintatehtäviä sekä teemoittain aihetta esitteleviä taustamateriaaleja. Osa tehtävistä hyödyntää lisäksi Stipendiaatin repusta -verkkonäyttelyä. Tehtävistä ja materiaaleista voi valita omalle ryhmälle parhaiten sopivat. 

Perinteenkeruun reppuun paketoitu työpaja on luotu alun perin Stipendiaattien repusta: Kuopion Isänmaallinen Seura 130 vuotta -näyttelyä varten. Näyttely oli esillä Kuopion museossa 19.4.2013–29.3.2014. Sittemmin teema on jatkanut elämäänsä sekä verkkoaineistona että lainattavana pedagogisena materiaalina. Kuopion Isänmaallinen Seura on rahoittanut sekä näyttelyn että pedagogisen verkkomateriaalin ja lainattavan materiaalin tuotantoa ja ylläpitämistä. 

Kulttuuriperintöosaamisen kehittäminen kuuluu koulujen perustehtäviin. Perusopetuksen opetussuunnitelmaan on kirjattu kulttuuritehtäväksi kulttuurisen osaamisen ja kulttuuriperinnön arvostamisen edistäminen sekä oppilaiden oman kulttuuri-identiteetin ja kulttuurisen pääoman rakentamisen tukeminen. Perinteenkeruun repun materiaalit toimivat erinomaisesti laaja-alaisen osaamisen tavoitteista L2: Kulttuurinen osaaminen, vuorovaikutus ja ilmaisu edistämisessä. 

Perinteenkeruun työpaja soveltuu monille luokka-asteille ja koostuu kahdesta tehtäväpaketista: koulussa ja kotona tehtävästä osuudesta. Molempien osuuksien tehtävät on jaettu oppiaineittain omiksi aihealueiksi. Pakettien väliltä voi valita tai niiden sisällöistä yhdistellä omaan tuntisuunnitelmaansa sopivan kokonaisuuden. Alla oppiaineet, joihin työpajassa on omat osiot: 

  • Äidinkieli ja kirjallisuus, kielten opetus 
  • Uskonnot ja elämänkatsomustieto  
  • Historia 
  • Ympäristöoppi, biologia ja maantieto  
  • Taideaineet, musiikki ja kuvataiteet 
  • Kädentaidot, tekstiili- ja tekninen työ 
  • Kotitalous 
  • Liikunta 

Jos perinnekeruun työpajaan on mahdollista käyttää aikaa useammilla oppitunneilla voivat oppilaat tehdä omat perinnekansiot, joihin kootaan kotona ja koulussa tehdyt tehtävät. 

Stipendiaatin repusta -taustamateriaalia voi käyttää apuna opetuksessa esimerkiksi seuraavilla tavoilla.  

  1. Opettaja voi käyttää materiaalia pohjana ja taustatietona oppitunnin sisältöjen suunnittelussa. 
  1. Oppilaat voivat tutustua materiaaleihin itsenäisesti muun työskentelyn ohella. 
  1. Materiaalin avulla voi pohjustaa yksittäisiä tehtäväosuuksia. Kunkin tehtävän yhteydestä löytyy ehdotus tehtävään sopivasta taustamateriaalista. 

PERINTEENKERUUN SANASTO 

Lähde: tieteentermipankki.fi 

Perinne eli traditio tarkoittaa kulttuurista ilmiötä tai ilmentymää, kuten tapaa, käytännettä tai käsitystä, joka on tavalla tai toisella ajallisesti jatkuva. Yleiskielessä ”perinne” viittaa usein muistitiedon varassa säilytettävään aineettomaan kulttuuriin. 

Kulttuuri on sana, jolla on useita määritelmiä. Ihmistieteissä käytetään laajaa määritelmää, jonka mukaan kulttuuri kattaa tietyn yhteisön jäsenille yhteiset, opitut elämisen, olemisen, vuorovaikutuksen, tekemisen ja ajattelun tavat. 

Erilaisilla etuliitteillä on mahdollista tarkentaa ryhmää, jonka jakamasta kulttuurista on kyse. Kansallinen kulttuuri tarkoittaa valtion väestön jakamaa kulttuuria, kansankulttuuri nimen mukaisesti kansaksi hahmotetun kokonaisuuden kulttuuria, paikalliskulttuuri on yksittäisen seudun asukkaiden kulttuuri ja alakulttuuri puolestaan muodostuu laajemman kulttuuripiirin sisälle ihmisistä, jotka jakavat omia muista eroavia erityispiirteitä. 

Kulttuuriperintö viittaa folkloristiikan piirissä tietoiseen kulttuurin ja perinteiden arvottamis- ja tuotteistamisprosessiin. Kulttuuriperintöstatus erottelee tietyt kulttuurinilmiöt niihin liitetyn ajallisen ulottuvuuden kautta omaksi kategoriakseen: kulttuuriperintö on jotain minkä hahmotetaan olevan jatkumoa menneisyydestä ja mitä halutaan säilyttää tulevaisuuteen. Ilmiöt voivat olla sekä aineellisia että aineettomia. Useilla ilmiöillä on molempia ilmenemismuotoja. 

Oikeus kulttuuriperintöön on kirjattu perustuslakiin. Kulttuuriperintöä hallitaan, tuotetaan ja suojellaan pääosin institutionaalisesti, etenkin kulttuuriperintöhallinnon ja muistiorganisaatioiden – kuten museoiden, kirjastojen ja arkistojen – toimesta. Näiden instituutioiden tehtävä on valita, tallentaa, säilyttää ja esitellä keskeisiä kulttuuri-ilmiöitä. 

Kulttuuriperintötyön tavoitteena on usein yhteisöllisten identiteettien esittäminen, ylläpitäminen, rakentaminen ja vahvistaminen, ja sitä toteutetaan esimerkiksi konservoinnin, säilyttämisen, varastoinnin, löytämisen, uudelleen luomisen ja revitalisaation kautta. 

MENNEISYYDEN JA NYKYHETKEN TALTIOINTI 

Koko kansan muisti 

Perinteet kertovat meille ihmisistä, joiden elämään ja maailmaan ne kuuluvat. Siksi perinteitä tallennetaan museoihin, joiden tehtävä on säilyttää menneisyyttä tuleville sukupolville. Museoihin tallennetaan jatkuvasti vanhojen asioiden lisäksi myös eläviä perinteitä ja muita nykyajan ilmiöitä, koska nykyhetki on tulevaisuuden menneisyyttä. Nykyisyyttä ja menneisyyttä säilötään museoihin esimerkiksi muistitiedon, arkistoaineistojen ja esineiden muodossa. Yksittäisiä museoon tallennettuja asioita kutsutaan museo-objekteiksi ja niiden muodostamia kokonaisuuksia museokokoelmiksi. 

Koska menneisyyttä voidaan tallentaa tuleville sukupolville vain rajallinen määrä, tavoitteena on, että tallennettujen objektien muodostama kokonaisuus synnyttää monipuolisen ja kattavan kuvan kuvaamastaan ajasta tai ilmiöstä. Ennen museoimispäätöksen tekemistä tarkastetaankin aina olemassa olevat kokoelmat sekä kokoelmapoliittinen ohjelma, joka kertoo monien muiden asioiden ohella sen, millaisia ilmiöitä museon kokoelmaan pyritään tallentamaan. Samalla museoimisen eli museokokoelmiin lisäämisen yhteydessä pyritään varmistumaan, että joka ikinen kokoelmaan tallennettu asia välittää mahdollisimman paljon tietoa tulevaisuuteen. Siksi jokaisesta objektista kerätään tarkat taustatiedot. 

Tallentamisen etiikka 

Keruu- ja tutkimustyötä ohjaavat kokoelmatyön tavoitteiden lisäksi monet ohjeet ja säännökset. Ne varmistavat, että tiedon hankkiminen, säilyttäminen ja käyttäminen tehdään vastuullisesti nyt ja tulevaisuudessa. Aihealuetta tarkastellaan keruu- ja tutkimusvaiheessa ensisijaisesti tutkimusetiikan lisäksi tiedonhallinnan, tietosuojan ja tiedon avoimen saatavuuden näkökulmista. 

Osittain museoiden ja muiden tahojen työtä säätelee myös henkilötietolaki, joka määrittää kuinka henkilötietoja voidaan kerätä, tallettaa ja käsitellä. Henkilötieto tarkoittaa kaikenlaista luonnollista henkilöä tai hänen ominaisuuksiaan tai elinolosuhteitaan kuvaavia merkintöjä, jotka voidaan tunnistaa häntä tai hänen perhettään tai hänen kanssaan yhteisessä taloudessa eläviä koskeviksi. Oikeus yksityiselämän suojaan on Suomessa perusoikeus. 

Luokan kanssa aihealuetta on helpointa lähestyä sen kautta, että tiedon tallentamisen ja käytön lähtökohtana on tiedonantajan sekä alaikäisten kohdalla myös tiedonantajan huoltajan suostumus. Siksi ennen kotona tehtäviä on hyvä sopia yhdessä, millä tavalla kerättyjä tietoja säilytetään ja käytetään: 

  1. Käsitelläänkö kerättyä aineistoa 
  1. luokan kanssa avoimesti 
  1. Koululuokka on niin pieni yksikkö, ettei tunnistetietojen poistaminen riitä aineiston anonymisoimiseen, minkä takia anonyymi avoin käsittely ei ole vaihtoehto. 
  1. rajatun joukon toimesta 
  1. Esim. opettaja tehtävien tarkastamista varten. 
  1. vain oppilaan ja hänen perheensä keskenään sopimalla tavalla. 
  1. Talletetaanko kerätyn aineiston oppilas, opettaja vai joku muu? Säilytetäänkö sitä koulussa vai kotona? Viedäänkö se jollekin verkkoalustalle? 

Keskustelun jälkeen sovitaan, miten tieto tallennus- ja käyttötavoista välitetään ihmisille, joiden tietoja tehtävässä käsitellään. 

Ohessa malliksi mukaelma Kuopion kulttuurihistoriallisen museon käyttämästä kaavakkeesta, jonka avulla ihmiset antavat suostumuksen heitä koskevien tietojen tallentamiseen ja käyttöön museon toiminnassa. 

Tallentamisen tavat 

Tietoa perinteistä voidaan kerätä monilla tavoilla. Tässä esimerkkejä: 

Havainnointi 

  • Tarkkaillaan omaa ympäristöä ja ihmisten toimintoja ja kirjoitetaan havaintoja ylös. 
  • Avuksi kannattaa ottaa kaikki aistit, joita apuna voi käyttää. 
  • Esimerkiksi syysaamuna torilla: ”Kun tulen torille huomaan, että siellä on ihmisiä kerääntyneenä kolmen myyntikojun luokse. Kojut ovat melkein samanlaisia, niissä on kaikissa neljä myyntipöytää, jotka on asetettu vierekkäin siten, että ne muodostavat neliön. Kojujen päällä on katos. Yhdessä katoksessa on punaisia raitoja valkoisella pohjalla kaksi muuta katosta ovat vihreitä. Kojuissa on myyntipöydillä muovisissa koreissa myynnissä perunoita, porkkanoita, omenoita ja sipulia. Yhdessä kojussa on myös puolukkaa. Ihmiset kyselevät tuotteiden hintoja myyjältä, joka seisoo kojussa pöydän takana.” 

Haastattelu 

  • Muistathan, että haastattelussa hankittujen tietojen tallentamiseen ja käyttämiseen tarvitset aina haastateltavan luvan. 
  • Muista merkitä ylös sekä haastattelijan että haastateltavan tiedot sekä haastattelun ajankohta ja paikka. 
  • Haastattelun voi tallentaa monilla tavoilla ja usein ne tukevat toisiaan. 
  • Nauhoitus 
  • Haastattelupöytäkirja 
    Haastattelupöytäkirjaan merkitään keskeisimmät asiat haastattelusta ranskalaisin viivoin. Asian kohdalle merkitään aika, jolloin se esiintyy nauhoituksessa.  
  • Puhtaaksikirjoitus eli litterointi 
    Haastattelu voidaan kirjoittaa puhtaaksi sana sanalta myös erilaiset äännähdykset kirjoittaen.  

Piirtäminen 

  • Merkitse kaikkiin piirustuksiin, kuka piirroksen on tehnyt ja milloin. 
  • Mielikuvakartat 
  • Mielikuvakartta tarkoittaa karttaa, joka piirretään omien muistikuvien ja tuntemusten avulla. Voit piirtää kartan esimerkiksi johonkin ilmiöön liittyvistä muistoista tai sinulle tärkeistä paikoista kotipihan ympäristössä. 
  • Esineet, asut ja muut objektit 
  • Ennen valokuvauksen yleistymistä perinteenkerääjät piirsivät keräämiään esineitä. Esinettä piirrettäessä huomioidaan erityisesti sen mittasuhteet ja materiaalin ulkonäkö. 
  • Rakennusten pohjapiirustukset 
  • Kun piirrät rakennusten pohjapiirustuksia, ota huomioon huoneiden mittasuhteet. Jos piirrät pohjapiirustuksen tarkasti mittakaavassa, liitä kuvaan mukaan tieto mittasuhteista (esim. 1 cm on 1 m). 
  • Kartat 
  • Kun piirrät kartan, ota huomioon mittasuhteet. Jos piirrät kartan tarkasti mittakaavassa, liitä kuvaan mukaan tieto mittasuhteista (esim. 1 cm on 1 m). 

Valokuvaus 

  • Merkitse kaikkien valokuvien yhteyteen, kuka kuvan on ottanut, milloin ja missä. 
  • Ihmisten kuvaus 
  • Varmista, että sinulla on lupa kuvata ihmisiä, jotka kuvasta voi tunnistaa. Helpoin tapa on täyttää kuvauslupa. 
  • Julkisilla paikoilla kuvaaminen on sallittua, jos kuvan kohteena eivät ole yksittäiset tietyt ihmiset. 
  • Rakennusten kuvaus 
  • Täytä kuvauslupa, jos kuvaat yksityisten ihmisten koteja, koska sisäpiha ja ikkunasta näkyvät huoneet katsotaan yksityisalueeksi. 
  • Kuvatessasi rakennuksia, kuvaa useasta eri kuvakulmasta, jotta rakennuksen muoto tulee hyvin esille  
  • Kuvaa sekä koko rakennus että yksityiskohtia (koristukset, ikkunat, ovet jne.). Kiinnitä huomiota eri materiaaleihin (puu, metalli, lasi jne.), joita rakennuksessa on käytetty. 
  • Tekstiilien kuvaus 
  • Kun kuvaat tekstiilejä (vaatteita, kankaita, käsitöitä jne.) ota yleiskuvien lisäksi lähikuvia, joissa näkyy materiaalin rakenne. 
  • Jos mahdollista, ota kuva tekstiilistä myös torson tai ihmisen päällä. 
  • Jos tarpeen, aseta kuviin myös esimerkiksi viivoitin esineen viereen, jotta tekstiilin koko tulee ilmi. 
  • Esineiden kuvaus 
  • Kuvaa esineitä useasta eri kuvakulmasta, jotta esineen muoto tulee hyvin esille. 
  • Aseta kuviin mahdollisuuksien mukaan myös esimerkiksi viivoitin esineen viereen, jotta esineen koko tulee ilmi. 
  • Lähikuvaa koristeet ja yksityiskohdat kuten mahdolliset kaiverrukset/leimat/kirjoitukset. kaiverrukset, leimat ja kirjoitukset. 

Videokuvaus 

  • Merkitse kaikkien videoiden yhteyteen, kuka videon on ottanut, milloin ja missä. 
  • Ihmisten kuvaus 
  • Varmista, että sinulla on lupa kuvata ihmisiä, jotka kuvasta voi tunnistaa. Helpoin tapa on täyttää kuvauslupa. 
  • Julkisilla paikoilla kuvaaminen on sallittua ilman kirjallista lupaa, jos kuvan kohteena eivät ole yksittäiset ihmiset. 
  • Täytä kuvauslupa, jos kuvaat yksityisten ihmisten koteja, koska sisäpiha ja ikkunasta näkyvät huoneet katsotaan yksityisalueeksi. 
  • Videokuvaus sopii erityisen hyvin tapahtumien ja tekniikoiden tallentamiseen. 
  • Voit kuvata vaikka lapasen neulomista tai halkojen hakkuuta. Tällöin työssä käytetty tekniikka, välineet ja työvaiheet tallentuvat helpommin ymmärrettävinä kuin vain valokuvattaessa. 

Esinekeruu 

  • Esineen tallennuksen yhteydessä kerätään mahdollisimman tarkat tiedot sen valmistuksesta ja käytöstä, jotta ne kertovat mahdollisimman paljon asioita tuleville sukupolville 
  • Kysymyksiä, joihin kannattaa yrittää saada vastauksia on 
  • Kuka esineen on valmistanut ja milloin? 
  • Kuka esineen on saatu/hankkinut, milloin ja miksi? 
  • Mikä esine on kyseessä? 
  • Miten ja missä esinettä on käytetty? Kuka sitä on käyttänyt? 

< Palaa edelliselle sivulle