Maatalous
Maanviljely
Käsiharan terä
Tuhka ja kylvösiemenet sekoitettiin maahan kaskiharalla eli käsiharalla. Se tehtiin kutakin kaskea varten erikseen nuoren havupuun, yleensä kuusen, tyvestä tai latvuksesta jättäen vaaksan mittaiset juuren- tai oksantyngät piikeiksi, kynsiksi. Haran avulla naiset ja varttuneemmat lapset möyhensivät maan ja sekoittivat siemenen siihen. Myöhemmin he – tai isäntä hevosen levähtäessä – rapsuttelivat haralla kivien ja kantojen juurelle pudonneet kylvösiemenet maahan paikoilla, mihin hevosvetoisen risuäkeen tai hankoauran piikit eivät ulottuneet.
Stipendiaatti Valdemar Lindbohm 1901.
Rautalampi.
Viertäjä, viertokoukun terä
Palavaa puuainesta levitettiin tasaisesti kaskeamisalueelle tuulen alapuolelta vierrettäessä, viertokoukkua apuna käyttäen.
Lahjoittaja P. Komulainen.
Stipendiaatti Niilo Hannikainen 1933.
Sonkajärvi, Oinasjärvi.
Kylvökopsa
Kylväjä heitti siemenen kylvövakasta tai -tuohisesta, jota kannatteli niskan takaa kulkeva kaulaviileke.
Lahjoittaja Antti Korhonen.
Stipendiaatti Kielo Ovaskainen 1938.
Varpaisjärvi.
Lapavarsiviikate
Viikatteella niitetään viljaa ja heinää.
Stipendiaatti Otto Räsänen 1959.
Liipantuppi
Tehty kovasimen (liipan) kuljettamiseen niittäjän mukana. Liipalla teroitettiin viikatteen terää.
Stipendiaatti Esa Kahila 1938.
Viskuri, äyskäri
Viskurilla heitettiin jyvät ilmaan riihessä puinnin jälkeen. Parhaat ja painavimmat jyvät lensivät pisimmälle, roskat ja tomu jäivät kevyinä lähemmäksi.
Lahjoittaja M. Liimatainen.
Stipendiaatti Kyllikki Sutinen 1936.
Konnevesi.
Maitotalous
Talon maitokamari oli muusta taloudesta tarkoin erotettu alue, jossa vallitsi puhtaus. Ilmanraikkautta lisättiin laittamalla maitokamarin lattialle aina tuoreita kuusenhavuja. Piimä valmistettiin maidosta, josta kerma oli voin valmistusta varten kuorittu pois. Maito nautittiinkin pääasiassa happamana piimänä tai kirnupiimänä. Piimää on tehty Suomessa kahta lajia: lyhyttä ja pitkää eli niin sanottua venypiimää. Lyhytpiimä eli kokkelipiimä on ominaista savokarjalaiselle alueelle.
Kokkelipiimän alalajeja oli monta, mutta pääperiaate oli kaikkien valmistuksessa sama: maito, jonka päältä kerma kuorittiin, piimi lämpimässä huoneessa parin vuorokauden kuluessa – uunin läheisyydessä tai muussa lämpimässä paikassa vielä nopeammin, jolloin siitä alkoi erottua myös hera. Tällaista piimää säilytettiin isossa kannettomassa saavissa. Kokkeli nautittiin joko vedellä tai maidolla juomaksi ohennettuna, mutta sitä voitiin syödä lusikkaruokana sellaisenaankin. Piimäsammio oli talvella talolle tärkeä, koska lehmät eivät tuottaneet maitoa vähäisen ravinnon vuoksi.
Lehmänkello
Lahjoittaja Heikki Juutila.
Stipendiaatit Elvi Markkanen ja Osmo Turunen 1961.
Kaavi, Vehkalahti, Juutilan kellovalimo.
Kiulu
Maito lypsettiin yksikorvaiseen kiuluun tavallisesti kaksi kertaa päivässä ja sitä kaadettiin suurempaan kaatonokalliseen raintaan.
Stipendiaatti Otto Räsänen 1961.
Viitaniemi.
Maitorainta
Stipendiaatti J. Niskanen 1905.
Liperi, Ruokolahti.
Maitosiivilä
Puusta veistetty maitosiivilä. ”Siinä oli pohjaaukon kohdalla alkuperin olleiden kuusenhavujen tilalle aseteltu rautalankaverkko.”
Myyjä Juutinniemen savutupa.
Stipendiaatti Aulis Rissanen 2.6.1927.
Kaavi, Juutinniemen savutupa.
Kirnu
Yhdestä puusta valmistettu kirnu, jonka pohjaan kaiverrettu X ja 1755.
Kirnussa valmistettiin männän avulla voita. Maito kerättiin noin viikon ajalta puiseen keruuastiaan, korvoon. Maidon annettiin olla siinä kunnes se oli hyvin hapantunutta. Kirnuamista varten maidon päältä kuorittiin kerma, joka sitten kirnuttiin voiksi kirnussa.
Stipendiaatti Yrjö Bäckström 1885.
Lapinlahti.
Leili, piimälasku
Puinen soikeahko juomien säilytys- ja kuljetusväline, jota käytettiin mm. piimän kuljettamiseen etäällä sijaitseville työpaikoille, kuten pelloille. Toiseen sivuun kaiverrettu merkintä 1794.
Lahjoittaja Juho Tossavainen.
Stipendiaatti Annikki Lyytinen 1934.
Vesanto, Sonkari, Kaija.
Leilinkantopuu, piimälaskun kantokeppi
Puusta veistetty, kaareva, olkapäähän sopiva koukkupäinen leilinkantoväline. Varressa vuosiluku 1869 ja kaiverrus ”PIRU”.
Lahjoittaja Kalle Jäntti.
Stipendiaatti Annikki Lyytinen 1934.
Vesanto, Tiitilänkylä, Kankaanpää.
Piimähinkki
Tuohinen pinta.
Stipendiaatti J. Niskanen 1905.
Liperi, Ruokolahti.
Savolaisuuden jäljillä 