käsityöt ja välineet

Käsityöt ja välineet

Tekstiilityöt

Rukki, vinorukki

Rukki on annettu nuorelle morsiamelle kotoa lähtiessä myötäjäisinä. Vinorukki on yleisin suomalainen rukkimalli. Rukilla on kehrätty lankaa.
Valmistaja Niilo Räsänen.
Lahjoittaja Maria Räsänen.

Stipendiaatti Elvi Markkanen 1959.
Kaavi, Sivakkavaara.

Rukinlapa

”Lapa tullut taloon emännän mukana Valkeisilta, sinne taas emännän mukana Kiuruveden Lapinsalosta.” (Stipendiaattikertomus.)
Lahjoittaja T. Kainulainen.

Stipendiaatti Niilo Hannikainen 10.8.1933.
Vieremä, Kumpumäki.

Pyyheliina, käspaikka, käzipaikku

Käspaikat kuuluvat karjalaiseen perinteeseen ja niillä on useita eri käyttötapoja. Se on pyyheliina, joka ortodoksisessa talossa riippui oven vieressä käsienpesuastian yläpuolella. Arkikäytössä olevat käspaikat ovat vaatimattomammin koristeltuja. Juhla-aterioilla käspaikka levitettiin vieraiden polville, jotta siihen voitiin pyyhkiä käsiä esimerkiksi syötäessä rasvaisia piirakoita. Käspaikalla oli myös muita uskonnollisia ja symbolisia merkityksiä ja niillä koristeltiin kotia yleisesti. Leveydeltään ne ovat usein noin 30 cm ja pituus vaihtelee aina 2 metristä jopa 4 metriin. Tyttöjen kapioissa käspaikkoja oli n. 30–40 kpl, rikkaammissa taloissa jopa 60. Näistä kaikki olivat yleensä eri tavoin koristeltuja.

Kangas valkaisematonta pellavapalttinaa. Molemmissa päissä punaisella puuvillalangalla etupistokirjonnalla ommeltu kolmeen päällekkäiseen riviin kukkilintuja ja elämänpuita. Päissä reikäommelta ja hyvin lyhyet hapsut loimesta.

Stipendiaatti Valdemar Lindbohm 1902.
Salmi, Orusjärvi.

Suosituin kuvioaihe käspaikoissa on kukkilintu, josta esiintyy monenlaisia variaatioita. Sana kukki tarkoittaa kaikkein puhtainta ja rakkainta ja sitä on käytetty hellittelysanana rakkaista puhuttaessa: itkuvirsi äidistä ja isästä voi alkaa sanoin ”kukki muamoi, kukki tuatoi”. Vaikka linnun esikuvana on ilmeisesti ollut riikinkukko, karjalaiset eivät ole sitä sellaisena nähneet. Kukkilintu on myös eri asia kuin Karjalan käki.

Matto

Pieni pätkä kesämattoa, jossa ilmeisesti toistuu koko mallikerta. Kuvikasta, loimi kerrattua puuvillalankaa, kude villalankaa, johon mahdollisesti sekoitettu karvoja. Päät kantattu puuvillakankaalla. Loimi sinisenharmaa, kuteessa keltaisia raitoja ruskealla pohjalla, pohjavärissä kahta eri ruskeaa, jotka muodostavat sidoksen mukaan suorakaiteen muotoisia kuvioita. Toisessa päässä punaharmaa raita.

Stipendiaatti Elvi Markkanen 1961.
Kiuruvesi, Heinäkylä, Anttila.

Rautainen neulaputki

Neuloja pidettiin putken sisässä ohrajauhojen seassa, etteivät ne ruostuisi.
Lahjoittaja Taavetti Tossavainen.

Stipendiaatti Janne Väätäinen 1912.
Karttula, Utrianlahti.

Valinkivi

Nappimuotti, musta kirjattu kivi, johon on kaiverrettu erilaisia kuvioita tinanappien valamista varten. Löydetty vuonna 1928 Juurikkaniemen talon pihamaalta Karttulan Soinlahdesta.
Lahjoittaja emäntä Helmi Kukkonen.

Stipendiaatti Aino Karttunen 1934.
Karttula, Soinlahti, Juurikkaniemen talo.

Pinnari, pännäri, pingotin

Eri pituuksille asetettava laite, joka pitää kankaan leveänä kangaspuissa.

Stipendiaatti J. Niskanen 1905.
Liperi, Tutjunniemi.

Puutyöt

Metsällä kulkemisen yhteydessä etsittiin ja kerättiin kotiin kuivumaan erilaisia tarveaineiksi niin laatunsa kuin muotonsa puolesta kelpaavia puita. Miehet tekivät puhdetöitä tuvassa lähinnä syksyn ja kevään välisenä pimeänä aikana, jolloin ulkotöitä ei voitu tehdä.

Vesuri, kassara

Käytetty puiden karsimiseen ja vesakon raivaukseen.

Stipendiaatti Armas Ruotsalainen 1903.
Kuopion pitäjä.

Pääkkökirves

Vanhanmallinen kapealapainen maasepän takoma n.s. pääkkökirves. Kirves on saanut nimensä siitä, että siinä ei ole ulkonevaa ”nakkaa” eli hamaraa, kuten hamarallisissa tehdaskirveissä. Kirves ollut keräyshetkellä vielä käytössä, vaikka tyyppi käynyt jo harvinaiseksi. Hamarallinen kirves alkoi Pohjois-Savon savotoilla syrjäyttää pääkkökirvestä vasta 1900-luvun alussa. Tällainen työkirves oli entisajan kirvesmiehen ja rakentajan työkaluista kaikken tärkein. Yksinkertaisen savutuvan tekoon ei sen lisäksi tarvittu muuta kuin tällainen ”napsu” ja seinävara, alkuaan ei seinävaraakaan. Lahjoittaja Kalle Hietasalo saanut sen isältään.

Stipendiaatti Toini Niemimaa 1939.
Nilsiä, Nilsiän kirkonkylä.

Piilukirves

Leveäteräinen ja lyhytvartinen seinähirsien veistokirves.

Stipendiaatti J. Niskanen 1905.
Liperi, Ruokolahti.

Havukirves

”Vanhaa mallia.”

Valdemar Lindbohm 1902.
Rautalampi.

Puukko

”Vanhantyylinen”, maasepän takoma puukko, jonka teräosa on kapeahko ja kädensija litteähkö.
Lahjoittaja seppä Kalle Hietasalo.

Stipendiaatti Toini Niemimaa 1939.
Nilsiä, Nilsiän kirkonkylä.

Harppi

Puusta tehty harppi, jonka jalkojen päissä on rautaiset piikit.

Stipendiaatti Kaarlo Ståhlberg 1903.
Pielavesi, Kuivaniemi.

Vintilä, wääntiö

Tavallisesti luonnonväärästä puusta valmistettu käyrävartinen pora, jossa erillinen vaihdettavissa oleva terä.
Tehnyt G. Jauhiainen vuonna 1764.

Stipendiaatti Kaarlo Ståhlberg 1903.
Pielavesi, Taipaleenkylä.

Vuolurauta

Kädensijoilla varustettu rauta, jolla vuollaan hirren ”selkä” tasaiseksi kun hirsi on nostettu kehikolle. Sitä käytetään myös irtohirsien ja laipioparrujen silittämisessä. Vanha kansa käytti sen asemesta työkirvestä. Nilsiässä ja Kaavilla vuolurautoja on ollut käytössä jo 1800-luvun lopulta. Vuoteen 1939 mennessä vuoluraudat olivat stipendiaatin mukaan käytössä kaikilla alueen rakennustyömailla.
Myyjä seppä Kalle Hietasalo.

Stipendiaatti Toini Niemimaa 1939.
Nilsiä, Nilsiän kirkonkylä.

Saha

”Metallisaha.”

Stipendiaatti Valdemar Lindbohm 1901.
Rautalampi.

Saumarauta

Käytetty savupirtissä noen poistamiseen seinän saumoista.
Lahjoittaja A. Tikkanen.

Stipendiaatti Niilo Hannikainen 1933.
Vieremä, Salahmi.

Nahkatyöt

Nahanmuokkauksessa on useita työvaiheita. Kun nahka on puhdistettu lihasta ja parkittu useissa eri aineissa, se asetetaan kuivumaan. Kuivumisen jälkeen nahka rasvataan, loppuparkitaan ja pehmitetään. Tässä osiossa esillä olevat työkalut ovat nahkurin käyttämiä erilaisia pehmitystyökaluja. Kaikkein hienoimpien nahkojen muokkaus vaati yli 20 eri työvaihetta ja saattoi kestää vuoden.

Nahkurin muokkausrauta

Kierteinen rauta, josta osa on taottu teräksi. Rauta on kiinnitetty seinään oven ja ikkunan väliin ja istualla on nahkaa pehmitetty vetämällä sitä edestakaisin raudassa.
Lahjoittaja Lassi Huttunen.

Stipendiaatti Niilo Hannikainen 30.7.1933.
Sonkajärvi, Kannas.

Puuvaskari

Puuvaskari, jolla silitettiin nahkaa.
Lahjoittaja Huovinen.

Stipendiaatti Niilo Hannikainen 1933.
Vieremä, Vieremän kirkonkylä.

Metallityöt

Avainkoukku

Vyössä pidettävä metallinen avaimenkannatin, jossa on avainta varten rengas ja vyöhön panemista varten koristeellinen koukku. Ollut lahjoitushetkellä vielä käytössä.

Stipendiaatti J. Niskanen 1905.
Liperi, Mattilanlahti.

Vyönsolki

Messingistä valettu vyönsolki, josta puuttuu soljen vastapuoli. Solki kiinnittyy lenkistä kiinnitysmekanismin välikappaleeseen. Toisessa päässä on lenkki vyöhön kiinnittämistä varten. Soljen ympyräosassa sisäkkäisiä uurrettuja ympyröitä ja kaarevaa pilkkuviivakoristelua. Mahdollisesti miesten vyön solki. Tällaiset soljet olivat muodissa Itä-Karjalassa vielä 1860-luvulla.
Lahjoittaja Taavetti Ikäheimo.

Stipendiaatti Janne Väätäinen 1912.
Karttula, Riuttala, Riuttalan talo.