Savolaisuuden jäljillä

Kynttiläsakset 

Erittäin sirot messinkiset kynttiläsakset, joiden yläpää suippenee piikiksi. Palavan kynttilän karstautunut sydän niistettiin kynttiläsaksilla, koska niistämätön kynttilä alkoi savuttaa. Saksien silmujen alaosassa ja suippenevan terän alaosassa on pienet jalustatapit, joiden varassa sakset pysyvät irti pöydän pinnasta. Saksien yläosassa on koppimainen pesä, joka toimii liekin sammuttimena.  
Lahjoittaja Ida Ovaskainen. 

Stipendiaatti Annikki Lyytinen 1934.  
Vesanto, Kuuslahti, Hintikka.  

Vesikelkka 

Suksen muotoinen vesisaavin kuljetusväline. Vesikorvo asetettiin vesikelkan päälle ja työntämällä sitä kuljettiin tasaisella tiellä talvella. 
Lahjoittaja Taav. Vatanen. 

Stipendiaatti Janne Väätäinen 1912.  
Karttula, Riuttala, Kirnumäki, Vatala.  

Pirta 

”Yöksi asetuin Toivalan taloon. Valokuvasin sen vanhan, pihlajan varjostaman aitan […] ja ostin museoon työkalun, jota oli käytetty pahkakuppien valmistamiseen ja jonka nimen sanottiin olevan vesuin sekä puusatulan ja kaksi vanhaa pirtaa.” (Stipendiaattikertomus.) 
Reunat vahvistettu pikilangalla, yksi lanka polvekkeisesti koristeeksi, puiset pirrat. 
Myyjä Toivalan talo. 

Stipendiaatti Aulis Rissanen 6.6.1927.  
Kaavi, Mäntyjärvi, Toivala.  

Puntari 

Käsivaaka, jossa puinen varsi, joka on toisesta päästä päällystetty messinkisellä levyllä, jossa kasvikuvio. Painona toisessa päässä messinkinen kuula, jossa merkintöjä venäjäksi. Puntarin varressa osoitti metallinasta kutakin naulaa (painoyksikkö). Varressa on aikanaan ollut siirrettävä kädensija ja toisessa päässä koukku, pesmeli.  
”Puupuntarin jätti talollinen Antti Turunen, Pälkjärven pitäjään Kuhilasvaaran kylästä, viime syksynä [vuonna 1883] tyttärellensä perinnöksi. Vanhimmat ihmiset muistelevat nuorra nähneensä näillä seuduin sellaisia puntareita useampiakin. Milloin tämä niistä lie Pälkjärvelle joutunut, ei tiennyt kukaan; hyvin viikkoinen kalu vaan kuului olevan ja kuljeksineen kädestä toiseen mieheltä toiselle. Pisteet ovat puntarin alkuperäisimmät mittamerkit; viivat ovat myöhemmin tehtyjä uusimpien puntarien mukaan, puntarissa v. luku 1420.” (Savo nro. 107. 12.9.1884, KIS:n kokousselostus.) 

Stipendiaatti Tahvo Könönen 1884. 
Pälkjärvi, Kuhilasvaara. 

Riimusauva 

Puusta veistetty 8-kulmainen riimusauva, kalenterisauva, jonka joka toisessa särmässä vuodenpäiviä merkitseviä riimumerkkejä, joka toisessa harvakseen erityisten merkkipäivien kuviosymboleita. Kahvan juureen on kaiverrettu nimikirjaimilta vaikuttavat TK ja numerot 1 8 6 5 4 3. 
”Almanakkakepin eli riimusauvan hankki rokottaja S. Tallus Ilomantsin pitäjän Aajevaarasta. Kulkupuheita myöten kuuluisi olevan kepin tekijä kreikanuskoinen joutomies Overik Palviainen, Oinasvaarasta. Viimeksi siitä oli aikaansa laskenut Tahvo Kettunen. Samanlaisia ajantietoja oli ennen aikaan Ilomantsin ukot useampiakin käyttäneet.” (Savo nro 107, 12.9.1884, kokousselostus.) 

Stipendiaatti Tahvo Könönen 1884. 
Ilomantsi. 

Pärepihti, pärerahko 

Taottua rautaa. Varsiosa kierteinen, hirren rakoon työnnettävä. Sopii myös kynttilänjalaksi: päällä tuppi kynttilälle. On laskettu, että talonpoikaistalossa tarvittiin 1800-luvun puolivälissä pärevalaistusta yli 1300 tuntia vuodessa. Jos saamaan aikaan on tuvassa poltettu neljää pärettä, joiden palamisaika on noin 15 minuttia, on vuodessa kulunut yli 20 000 pärettä. 
Lahjoittaja Sirviö. 

Stipendiaatti Niilo Hannikainen 24.7.1933.  
Sonkajärvi, Rutakko. 

Kirkkovakka 

Vakkoja käytettiin usein elintarvikkeitten säilytykseen ja sana onkin tarkoittanut myös suuruudeltaan vaihtelevaa viljamittaa. Kirkkovakassa säilytettiin ja kuljetettiin talon naisväen kirkkovaatteet: silkkihuivit, kirkkoröijyt ja parhaat jalkineet, jotka puettiin päälle vasta kirkonmäelle mentäessä, kirkkoaitassa tai tutussa talossa, johon vakat jätettiin kirkonmenojen ajaksi. Kirkkovakat kuuluivat emäntien arvokkaimpiin esineisiin. 

Stipendiaatti Kaarlo Ståhlberg 1903.  
Pielavesi, Taipale. 

Voivakka 

Vakassa säilytettiin voita, jota maaseudulla valmistettiin erityisesti myytäväksi kaupunkiin. 
Lahjoittaja Viljaharju. 

Stipendiaatti Elvi Markkanen 1959.  
Kaavi, Kirkonkylä.  

Tupakkamassi 

Tummansinistä ja ruskeata samettia vuorotellen, välillä muuta kangasta. Mahdollisesti vanhasta patalakista n. 1860 tehty tupakkakukkaro.  

Stipendiaatti Kaarlo Ståhlberg 1903.  
Maaninka. 

Nuuskasarvi 

Sarven muotoinen nuuskasarvi 1800-luvulta. Pohjassa soikea irrotettava puutulppa, sivuissa poratut reiät, joissa puutapit.  
”Vanhan kantasormuksen sain samasta kylästä myöskin, sekä nuuskasarven, joka lienee jo ainakin sadan vuoden vanha.”  
Lahjoittaja Gabriel Ritvanen. 

Stipendiaatti Valdemar Lindbohm 1901.  
Rautalampi, Matala-aho.  

Nuuskarasia 

”Hyvin vanhanaikainen nuuskarasia.” (Stipendiaattikertomus.) 
Luinen, kaiverruskuvioitu.  
Lahjoittaja talonpoika Kalle Korhonen. 

Stipendiaatti August Mäkeläinen 1884.  
Vesanto.  

Tulitikkurasia 

Kirjanmuotoinen aski, jossa on säilytetty tulitikkuja. Maalattu tervansekaisella tummanpunaisella maalilla. Yläosassa puinen liukukansi, jossa vetokolo.  

Stipendiaatti Valdemar Lindbohm 1901. 
Rautalampi.